torstai 15. lokakuuta 2009

...yöllä on paras kirjoittaa.



Saattaa olla että tämä vaikuttaa ihan tavalliselta päiväkirjalta, mutta jos seuraat täällä useammin saatat yllättyä. Meidän elämässä tapahtuu niin paljon yhden päivän aikana. Mutta koska lähimuistini on erityisen huono, en välttämättä muista kaikkia herkullisia yksityiskohtia.

Minulla todettin tiistaina 13.10.2009 ADD. Ja se oli minulle suuri helpotus. Tiedän nyt varmaksi, mistä johtuu että en hallitse kotini järjestystä, joskus on niitä päiviä kun lasten hiukset on vain puoliksi harjattu, tai sitä illalla huomaa miten hammasharja on keittiön pöydällä kuivuneen hammastahnanokareen kera, ja minä kun muistelin pesseeni hampaat aamulla.






Vaatteet, ulkovaatteet mukaan lukien ovat aina lattialla kun tulemme kotiin tai kun illalla nukkumaan mennessä riisumme ne. On se vaan kumma miten sitä ei edes sen vertaa osaa, että kun ottaa takin pois niin keskittyisi siihen hommaan niin pitkäksi että muistaa sen laittaa naulaan asti, MUTTA EI minulla on mielessäni jo seuraava asia (kuten vaikka ruoan laitto) kun riisun sitä takkia, joten takki jäi todennäköisesti siihen eteisen ja keittiön välimaastoon.

Ja kun siellä keittiössä alan laittaa ruokaa, tulee mieleen että voisin vaikka tiskikoneen tyhjentää samalla. No siinä voi laittaa ruokaa ja tiskiä vuoronperään niin kauan, kunnes on tiskarin täyttämisen aika. Sitten menen sitten keräämään astioita olohuoneesta sekä makuuhuoneista, niitä on siellä aina jostain kumman syystä. Ja kun siinä keräilen niitä tiskejä huomaan että voisin vaikka samalla kerätä vähän pyykkejä ja laittaa pyykkikoneenkin pyörimään.

No sitten siinä tiskit toisessa kädessä ja pyykit toisessa haistan palaneen käryä tai jompikumpi lapsista tulee ystävällisesti kertomaan että ruoka kuplii tai että ruoka haisee... :/ Niin siinä juoksen hämilläni keittiöön, pyykit toisessa kädessä ja tiskit toisessa. Mutta ihmeellistä kyllä, kohta käteni ovat vapaat ja voin yrittää pelastaa ruoan. Siinä ruoan kanssa häärätessäni (olen mestari pelastamaan ruokia vaikka ne olisi melkein palaneet) yritän samalla tyhjentää ruokailupöytää, johon on tietenkin jäänyt aamiaisastiat.

Laitan siis taas astioita koneeseen, mietin mihin jätinkään ne olohuoneesta ottamani astiat, lähden niitä sitten etsimään, ja KAS, siinä ne ovatkin sen kauhean romukasan päällä mikä on eteisen pöydällä (keittiön vieressä) otan astiat vien ne keittiön pöydälle ja samalla muistan että että PYYKKIÄ piti laittaa pyörimaan.
Niinpä menen taas siihen romukasalle, otan keräämäni pyykit ja menen kylpyhuoneeseen täyttämään pyykkikonetta. MUTTA pyykkikoneessa on edelliset pyykit märkänä, päätän laittaa ne kuivausrumpuun ja osan narulle kuivumaan.

Mutta avatessani kuivausrummun totean että myös siellä on märkää pyykkiä, unohdin siis aamulla laittaa sen pyörimään. No eipä hätää. Otan tyhjän pyykkikorin ,josta tyhjensin kuivat pyykit sohvalle, ja johon laitan pesukoneesta märät pyykit, ja ne voi rummuttaa seuraavaksi. Laitan kuivausrummun päälle ja alan laittaa uutta pyykättävää koneeseen. En aivan ehdi laittaa konetta päälle, kun tyttäret tulevat marisemaan että on nälkä. Jätän siis kaikki pyykit siihen ja menen antamaan ruokaa rakkaimmilleni.

Mutta voi ei, en siis laittanutkaan niitä astioita vielä ruokapöydältä tiskikoneeseen. Säästäen hermojani , korviani ja aikaa, laitan tiskit vain tiskipöydälle, nehän voi laittaa koneeseen myöhemmin. Onneksi on puhtaita astioita kaapissa :) Syömme hyvällä ruokahalulla jonka jälkeen otan tyttäreltä päälypaidan pois koska se on aivan ruoassa, päätän viedä sen suoraan pyykkikoriin odottamaan pesua. Kylpyhuoneessa huomaan että pyykkikone on vielä lataus valmiudessa, niinpä työnnän sinne vielä likaantuneen paidan ja käynnistän. Kylpyhuoneesta lähtiessä olen kompastua koriin missä oli NE MÄRÄT pyykit koneesta. Niinpä otan korin kainaloon ja lähden ripustamaan pyykkiä telineelle (olohuoneeseen). Työni keskeyttää isompi prinsessa, joka kertoo pikku prinsessan piirtäneen jälleen jalkoihinsa tussilla. Menen siis tarkistamaan tilanteen ja vien tytön pesulle. Pesut suoritettu, mietin että mitähän olin tekemässä. Jokin minut aina vetää herkuttelijana keittiöön, joten päätän kaivella kaapista jotain jälkiruokaa itselleni ja typyköille. Päätän nauttia kupin kahvia, koska ruoan jälkeen aina väsyttää, joten laitan virkistävää kahvia tippumaan. Otan kahvin olohuoneeseen, avaan facebookin ja nautiskelen kahvia, keksiä ja ystävien hauskoja kommentteja ja testituloksia.

Otan kupin ja ajattelin laittaa sen suoraan tiskikoneeseen ja koneen päälle. Keittiöön tullessani huomaan pienet suttusuklaanaamat ja lähdemme pesulle. Pesut on suoritettu, nyt nuppusen perässä keittiöön sillä hän haluaisi lisää jälkiruokaa. Sitten iskee vaatijaan kiukku, alkaa korvia huumaava huuto. MINÄ TAHDON! En tietenkään anna nuppuselleni mitään vaan sanon että menen olohuoneeseen ja neiti voi tulla perässä kun on rauhoittunut. Samalla neiti porkkanainen on valinnut hyllystä prinsessa DVD:n ja vaatii saada katsoa sitä. Siis toinen vaatii DVD:tä ja toinen huutaa keittiössä lisää herkkuja. On siis aika mennä tupakille. Sanon siis rauhallisesti molemmille, että joo, ihan kohta, äiti käy vaan tupakilla.

Tullessani sisälle, on neiti porkkanainen ottanut itse DVD:n hyllystä ja laittanut sen soittimeen. Kun taas Nuppuseni on kiivennyt syöttötuolin avulla jääkaapille ja ottanut sieltä jälkiruokaa, jogurtti on pudonnut lattialle, (se avonainen) ja levinnyt koko keittiön lattialle, ja nuppunen onkin päättänyt että ottaa makkaraa jälkiruoaksi aivan itse. Otan siis nuppusen alas jääkaapista ja lähetän olohuoneeseen makkaransa kanssa. Jotta saan siivota sotkun ilman pikkuapureita... Onneksi neiti porkkanainen osaa jo laittaa DVD:n itse päälle joten saan rauhassa siivota sotkun, nyt kun nuppusellakin on evästä tv:n äärellä. Kun olen siivonnut, otan nuppusen syliin ja katson hetken elokuvaa. Kauan en jaksa paikallani istua, sillä energiaa riittä vielä alkuillasta. Huomaan heti vieressäni puhtaiden pyykkien kasan, minkä aiemmin siihen tyhjensin korista. Ajattelen viikata ne siinä samalla kun tytöt katsovat prinsessoja. Saan viikattua muutaman pienen kasan kun muistan loppuruoan minkä jätin pöydälle pilaantumaan. Äkkiä siis keittiöön laittamaan ruoka kylmään.

Olen jo valkannut astian ruoalle kun huomaan että ruoka on vielä lämmintä, joten se saa jäädä vielä jäähtymään pöydälle. Katson kelloa ja huomaan että kohta alkaa olla iltapalan aika. Päätän siis käydä rauhoittavalla iltatupakilla ennen iltahälinää. Kun tulen takaisin ajattelen vielä tarkistaa neiti porkkanaisen ja nuppusen yövaatteet valmiiksi.

Hyvä että tarkistin sillä huomaan ettei meillä ole puhdasta paitaa neiti porkkanaiselle. Menen tarkistamaan että oliko puhtaiden pyykkien kasassa yhtään yöpaitaa. Eipäs ollut, no seuraavaksi menen kuivausrummulle. Siellä olisi molemmille puhdasta, mutta kuivausaikaa jäljellä vielä tunti. No päätän ottaa pyykit ulos kuivausrummusta ja kuivata vain yökamppeet. Otan väliaikaisesti puolikuiville pyykeille Neiti porkkanaisen kylpyammeen ja jätän yövaatteet rummutukseen ja kävelen keittiöön laittamaan iltapalaa. Tiskikasa kasvaa vain kun tyhjennän ruoka-astiat pikaisesti ruokailupöydältä tiskipöydälle. Iltapalat syöty, lapset juoksentelee sen aikaa kun otan kuivausrummusta kuivat yövaatteet ja laitan unilelut valmiiksi petiin. Iltasatu ja lapset nukkumaan.

Menen olohuoneeseen, istun sohvalle katsomaan jotain sarjaa, ihan vaan siksi aikaa kunnes lapset nukahtaa. Samalla tuupin kuivien vaatteiden läjää vieressäni syrjemmälle, en vain jaksaisi enää viikata. Voin tehdä sen vaikka aamulla loppuun ennen töihin menoa...
Käyn vielä keittiössä hakemassa iltateen ja istun katsomaan lisää telkkaria. Vien kupin keittiöön ja ihmettelen puhdasta kuppia keittiön pöydällä, laitan sen takaisin kaappiin. Takaisin töllön ääreen. Ihana hiljaisuus... Kun alkaa silmät räpsyttää mahdottomaan tahtiin menen iltapesulle, siellä huomaan että ne puolikuivat on vielä kuivaamatta, työnnän ne rumpuun ja toivon ettei ääni häiritse naapureita.

Kun aamulla herään, huomaan että ne MÄRÄT pyykit jäi ripustamatta kokonaan, ja se ruoka minkä jätin jäähtymään, on pilalla... Sohvalla on ne viikattavat... Tiskipöytä on täynnä tiskiä, eikä tiskikonekaan ollut siis päällä. Juon aamukahvia muovimukista ja mietin miten ihmeessä tein sen taas, jätin kaikki kesken...



ps: Aloitin vasta koulun, monimuotoisena viriketoiminnan ohjaajaksi. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta kun ALOITAN jonkin koulun, mutta nyt toivon että SUORITAN tämän LOPPUUN asti ja saan vihdoin ammatin. Yleensä näin alussa opiskeluissa olen jo sairastunut fyysisesti ja henkisesti sille tolalle että mieleni on tehnyt lopettaa kokonaan, MUTTA nyt :) Tuntuu että jaksan. Ehkäpä ala onkin minulle oikea. Opiskelumuotokin tuntuu oikealta. Aloitin maanantaina työssäoppimisen. Vanhassa tutussa paikassa. Työkeskuksella.

2 kommenttia:

  1. Voi teitä! Tuo juttu kuulostaa kummallisen tutulta jo niiltä ajoilta kun asuitte noljakassa... Mutta voimia ja tsemppiä teijän perheelle. Terkkuja ja pusuja tytöille!

    -Tatu-

    VastaaPoista
  2. haha :D oiskohan tossa mun tulevaisuus... (Y)

    VastaaPoista